Eteenpäin

Yksi viesti, pelkään pahinta

Yksi keskustelu, kuin tippuisi kielekkeeltä

Kaikki hämärtyy, menee epäselväksi

Kaikki hyvä sammuu kun viha ja kipu dominoi yli

Kaikki mihin uskoin tuntuu romahtavan kuin huojuva kirjapino

Sävyt tummuvat, masentaa

Kaikki on tummansinistä

Pieninkin ajatus pistää

Pieninkin muisto on kuin isku kasvoille

Pahinta on ne kaikki hyvät muistot, hymyilyttää ja satuttaa samaan aikaan

Kevään tullessa tummuus hälvenee

Rohkaistun, menen eteenpäin, kohti valoa

Uskallanko avata oven ja unohtaa

Unohtaa mitä teit? En, niin pahalta se tuntui

Jännitän, mutta väri alkaa vaaleta

Kaikki kirkastuu, jaksan taas

Kaikkea voi ajatella opetuksena

Yöllä ajattelen, pohdiskelen, puntaroin

Yksi viesti, epätoivoista

Yksi keskustelu, voin taas hymyillä ja sanoa sinulle hei, ilman että se satuttaa